Pelottavia kätköpaikkoja?

[Alvater]

Oletko sinä törmännyt koskaan pelottavaan kätköpaikkaan? Saitko nimesi kuitenkin lokikirjaan? Pelottavalla tarkoitan tässä sitä, että kätkölle mentäessä täytyy ohittaa oma pelon kohde, eikä sitä voi välttää esim. tulemalla toiseen aikaan uudelleen.

Jotkut pelkäävät esimerkiksi pimeää, vettä tai korkeita paikkoja, joten sellaiseen paikkaan sijoitettu kätkö voisi olla vaikea.

Minä keksin tuossa eilen, mistä erääseen tarkkailemaani kätköön pääsee, kun tutkailin reittipisteitä kartalta, mutta... Minä en uskaltaisi mennä sinne, siis jos se on siellä, missä sen vahvasti luulen olevan. En tiedä, uskaltaisinko, jos pyytäisin jotakuta kaveriksi kätköä etsimään. Kätkö on sijoitettu paikkaan, johon en halua mennä yksin. Paikka on maan alla ja se on ahdas ja pimeä enkä ole kovin ihastunut luolamaisiin paikkoihin. On mulla koira, mutta en usko turvallisuudentunnettani sen tassuihin tuossa paikassa.

Ja tosiaan, jos kätkölle lähden, niin menen sitten itsekin purkin luo, mutta en mene sinne yksin. Ei niin, että toinen kiikuttaa sen mulle ja kompuroi viemään sen takaisin.

[arnevala]

Onhan noita paikkoja mihin ei ole syytä yksin mennä oman turvallisuuden takia.
Pylvääseen kiipeäminen oli itselle tiukempi paikka kuin odotin. Armeijassa purettiin avolinja ja siellätuli pylväissä kiipeiltyä ketterästi ilman sen kummempia tuntemuksia. Tällä iällä ja nykykunnossa meinasi usko (ja kunto) loppua pylvään puoliväliin, mutta loppuun kiipesin.
Kiipeilypaikoissa saattaa löytyä ainakin sellasia mitkä voi jäädä väliin. Kunnon välineillä ja varmistuksilla voi jotain lähteä yrittämään, mutta jossain tulee raja vastaan korkeissa paikoissa.

[Tuuliviiri]

Suuret siirtolohkareet on mulle aika haastavia paikkoja Vaikka ne olis olleet paikallaan vuodesta 1 ja 2 ja dinosaurukset niiden välissä puikkelehtineet, olen melko varma, että joku perhosen siivenisku vaikka jossain Vietnamissa saa liikkumaan juuri sen lohkareen, jonka alla olen raapustamassa nimeäni vihkoon. Eikä minusta jää jäljelle kuin märkä läiskä ja silmälasin sangat

[ansu75]

Mulla olis ollut montakin vastausvaihtoehtoa tähän. Korkeanpaikan kammoisena olen kyllä hakenut joitain purkkeja yksin vaikka hirvittikin, ja joissain on ollut kaveri mukana. Mutta valitsin noista nyt tuon "pahimman" vaihtoehdon eli tiedän/arvaan purkin paikan, mutta pitää vielä kerätä rohkeutta. Tällaisia kätköjä on esim jotkut sillan rakenteissa olevat, joissa pitäisi huoltosiltaa tms pitkin kulkea. Periaatteessa siis helppo joillekin, mutta käveleminen polvet tutisten ja sydän kurkussa purkille ei todellakaan ole vielä toteutunut, mutta ehkä joskus... Toki on myös muutamia sellaisia purkkeja joista tiedän, ettei tuu mulla koskaan haettua.

[TiiEliLin]

Juu, mä olen selättänyt purkkeja etsiessäni monta kammoa: mennyt pää edellä ahtaaseen luolaan, könyäminen tien alla maantierummussa, puuhun kiipeäminen (alle 3m), jyrkänteellä liikkuminen. Mutta siltarakenteisiin en ole vielä tohtinut kiivetä, enkä taida kiivetäkään... enkä kyllä kylmään veteenkään mene vapaaehtoisesti. Korkealle piilotetut purkit on noutamatta, kun ei ole varusteita moiseen. Lisäksi on muutamia kätköjä, jotka on meikäläisen saavuttamattomissa ihan fyysisten ominaisuuksieni vuoksi

[Kajsa70]

Jyrkät kallionreunat ja ahtaat onkalot välillä hirvittävät, mutta hinku päästä purkille on yleensä isompi ja silloin sitä mennään eikä meinata. Korkeille paikoille, kallionjyrkänteille yms. kun ottaa kunnon turvavarusteet (valjaat, köyden yms.) niin sitten uskaltaa niihinkin mennä. Aina näissä hieman vaativimmissa paikoissa on AINA kaveri mukana varmistamassa ja katsomassa perään, että saa edes jotain apuja tarvittaessa.

[Duskraiser]

Itse tuli tehokkaasti kohdattua korkean paikan kammoni Vörå Hoppbacke -kätköllä kesällä. http://coord.info/GC2MT1Q Voin kertoa, ettei ollut ihan helppoa kiivetä korkealla mäellä olevaan 30-40 metriseen torniin, kun portaidenkin läpi näki koko ajan. Onneksi oli geokaveri mukana, yksin olisin tuskin selvinnyt ylös asti. Ehkä tuosta jotain apua oli, ja ainakin eräälle 10-metrisellä jyrkänteellä kiipeily tuntui nyt syksyllä paremmalta idealta kuin reilu vuosi sitten. Vaativammat kiipelykätköt olen yleensä jättänyt suosiolla muille, mutta niissä ei aina olekaan mitenkään pelottavasta paikasta kyse, vaan siitä, etten usko taitojeni riittävän kiipeämiseen.

[tanjuli]

Kehoni pelkää enemmän korkeita paikkoja kuin minä. Kiipeän korkeuksiin, jos sinne helposti pääsee (puut on tosi jees jos vain yletyn alimmille oksille). Jossain vaiheessa jalkoihin ja käsiin iskee kamala tärinä, jota en ollenkaan pysty hallitsemaan. Olen joskus pelännyt putoavani pelkän tärinän takia..

Monta pelottavaa paikkaa on tullut käytyä läpi.Yleensä pelkään sitten jälkikäteen. Moneen paikkaan olen mennyt yksin ja ottanut ihan turhia riskejä. Mies on sitä mieltä, ettei minulla ole itsesuojeluvaistoa. On minulla, mutta se ei ole kovin kehittynyt . Mitään tikapuita kummempia varusteita minulla ei ole, joten kiipeilyvarusteita vaativille kätköille minulla ei ole asiaa. Tuskin edes fysiikka riittäisi. Enemmän minua fysiikka rajoittaa kuin pelkotilat .

[MikaS]

Ihmetyttää miten ennen teininä on uskaltanut könyämään kaikkiin huojuviin kolmiomittaustorneihin. Ylöshän on helppo mennä, mutta alastulo ja varsinkin sen aloitus tikkaille on kovin juttu. Nykyään pitäisi palokunta hälyttää jos tommoseen joutuisin. Onneksi ne tornit ovat jo lahonneet pois suurimmilta osiltaan.

[arisoft]

No nyt vasta huomasin, että tässä oli äänestyskin. Vaihtoehdot tuntuivat kaikki lähtevän siitä olettamuksesta, että jonkin purkin hakemista joko pelkää tai ei pelkää. Osa purkeistahan on paikoissa, joihin ei voisi esim. lähettää ihmisiä töihin ilman erikoisjärjestlyjä. Esim. eräällä ihan normaali terrainisella tradilla totesin paikan olevan niin vaarallinen, että hetken aikaa etsittyäni katsoin parhaaksi poistua ennenkuin tapahtuu jotain. Paikka oli korkean kalliojyrkänteen reunalla ja etsiessä turhankin hyvin piilotettu purkkia sieltä, joutui kaiken aikaa olemaan varuillaan ettei kompastu, lipeä tai muuten vain herpaannu ja tee virhettä. Vähän tuli sellainen olo, että onkohan piilottaja miettinyt lainkaan tätä seikkaa paikkaa valitessaan.

[Pretty.Killswitch]

Meitsi on vissiin edellisessä elämässä ollut kissa, kun vesielementti jotenkin tökkii ja varsinkin jäälle meno. Kiipeilyrastitkin vähän tökkii joskus, mut ei läheskään niin paljoa. Toissapäivänä kiipesin yli 20 asteen pakkasella puoleen väliin puuta, mut päätin sitte olla menemättä sen pitemmälle ja jättää purkin lokkaamatta, kun mieleen juolahti, että jos sieltä se loki, kynä tai korkki tippuu niinkuin yleensä tapana on, niin ei viiti näillä helteillä kohmeisin sormin sitä kiipeilyä ja lisäetsintöjä kovin monesti tehdä. Seuraavana päivänä pakkasta olikin paljon vähemmän, joten sitten tuli purkki logattua ihan kätsästi siitä. Maantietunnelissakin kävin eilen ja toisaalta pelotti mennä sinnekin jäälle, mutta se oli jäässä melkein pohjaan asti, että ei siinä ainakaan kovin syvään veteen hukkuisi... Sekin oli vähän turhankin jännä kokemus, kun piti Oulujoen yli mennä semmoista puolilahoa riippusiltaa pitkin... Tuossa juttua siitä Mutta hyvinhän siitä onneksi selvittiin. Viemäritunnelit on vielä ihan kokematon kokemus ja varmaan sellaiseksi jäävätkin, jollei jostain saa sopivaa varustusta lainaan. Kumppareissa ei yleensä varsi riitä ja ihan kommandonakaan ei viiti sinne pöpöjen ja basillien sekaan syöksyä konttailemaan...Sitte taas kaikki lohkareet ja louhokset ja kalliot ja muut luonnontunnelit, missä ei ole vettä, on ihan pala kakkua, vaikka onhan ne silleen toisella tavalla jänniä.

[pipsa]

pelkoa, itsesuojeluvaistoa vai itsensä tuntemista?
viimeksi eilen tuli sellainen paikka eteen, että jäi hakematta, kun tuntuu, että onko järkeä ottaa sellaisia riskejä? onko se sitten pelkoa? kai se on, pelkoa, että satuttaa itsensä pahasti. ei mua kolhut, mustelmat tai naarmut haittaa, mutta vaikkapa murtuma jossain raajassa on jo tuossa pahasti satuttamisen kategoriassa.
jokaiselle tuo raja on varmaan erilainen, mutta itse olen ajatellut, että jos arveluttaa pystynkö niin ehkä ei kannata, koska vaikkapa puusta pudotessa voi sitten sattua sen verran, että voi jälkikäteen kaduttaa.
jos on ketterä kuin elefantti, niin joka paikkaan ei välttämättä ole fiksua mennä...
yritän kokeilla rajojani, mutta järki kädessä. joku voisi sanoa, että olen pelkuri, mutta se on vain ja ainoastaan minun ongelmani

onneksi purkkeja on kovin erilaisia, löytyy haasteita jos jonkinlaisia ja jokainen toivottavasti kykenee harkintaan mihin omat rahkeet riittää

[Hukkaretki]

Harrastus on toistaiseksi vielä niin alussa, että en ole törmännyt vielä kovin ihmeellisiin paikkoihin. Mutta toivossa on hyvä elää.
Jännin tiedossa oleva paikka on yksi lähellä oleva luola, jota en siis ole vielä nähnyt omin silmin, mutta kaverin houkuttelin tulevaksi viikonlopuksi metsästämään kanssani kätköä sinne. Paikan olemassaolosta en edes tiennyt ennen kätköilyä, tutut kotiseudut, joilla on n. 16 vuotta asunut eivät siis olekaan ihan niin tuttuja !
Kaveriakaan en pyytänyt mukaan siksi, että pelkäisin mennä sinne vaan, koska epäilen, että häntäkin saattaisi kyseinen paikka kiinnostaa.

En mainittavimmin pelkää mitään, mitä nyt vesillä liikkuminen ei suosikkipuuhaa ole, mutta kyllä siitäkin hengissä selviän. Luontoalan koulutuksen saaneena tulee jatkuvasti analysoitua maastoa ja mietiskeltyä riskejä ja turvallisuutta. Omiin vaistoihini luotan ja niiden mukaan menen.

[jkettu]

http://www.geocaching.com/seek/log.aspx ... a3c2fdcb90