Hauskoja sattumuksia

[Jari-Matti]

Ei se kyyn purema aikuiselle kovin vaarallinen ole.

Itseäni ei ole purrut, mutta useita kavereita on. Kyyn purema kuulemma vastaa myrkyllisyydeltään ampiaisen pistoa, mutta se ei olekaan se vakava juttu, vaan se, mitä se kärmes on aiemmin syönyt! Käärmeen puremassa vaarallisinta on kuulemma ne pöpöt, joita sen suuvärkissä vilistää. Sen takia lääkäriin pitää aina mennä kyyn pureman jälkeen.

[Mikkozzz]

Itseäni ei ole purrut, mutta useita kavereita on. Kyyn purema kuulemma vastaa myrkyllisyydeltään ampiaisen pistoa, mutta se ei olekaan se vakava juttu, vaan se, mitä se kärmes on aiemmin syönyt! Käärmeen puremassa vaarallisinta on kuulemma ne pöpöt, joita sen suuvärkissä vilistää. Sen takia lääkäriin pitää aina mennä kyyn pureman jälkeen.

Tuo koskee ei-myrkyllisen käärmeen (esim. tarhakäärme) puremaa. Sen suussa olevat bakteerit voivat todellakin aiheuttaa ilkeän tulehduksen. Ironista kyllä, kyyn purema ei tulehdu lainkaan niin todennäköisesti, koska myrkky desinfioi haavan.

[konta1]

Laitetaanpa tällainen lomamatkaklassikko. Tosin hauskaa ei itsellämme ollut, ainakaan kyseisenä päivänä. Toisaalta tämä tapaus voi valaa uskoa sisariin ja veljiin, kun joskus maailmalla hoippuvat epätoivon kuilun reunalla (koskaan tilanne ei ole niin paha, ettei pääse yhtä askelta eteen päin .

Tapaus sattui viime sunnuntaina. Olimme olleet reissussa toista viikkoa pohjoisessa ja palailemassa pikkuhiljaa etelää kohti. Yövyimme Porsangerin vuonon maisemissa tunturikoivikon seassa teltassa. Heräsimme sunnuntaiaamuna nokka melkkes kuurassa, ja aamupuuron jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Ensin piti poiketa Laxelvin kylässä tankkaamassa auto löpöllä ja itsemme ehken jopa sumpilla. Matkalla kylälle läimäytin reteesti lompsani apukuskin paikalla istuvalle Mrs:lle, joka saisi ynnätä börsasta Norjan kruununi.

Fiilis oli poikkeuksellisesti orastavan rento ja iloinenkin. Hei, haetaankin ensin muutama paikallinen kätkö, ennen huoltikselle menoa! Ja niin tehtiin.

Eka löytyi helposti, mutta toinen oli harvinainen, kaupan sisätiloissa oleva kätkö, joten se jäi hakematta. Oli nääs sunnuntai.

Sitten vihellellen tankkaamaan. Mutta mittarikentällä alkoi nousta kuumia aaltoja ja painetta hydrauliikkaan: sitä lompakkoa ei löytynytkään ihan heti. Purimme tavarat ja melkein autonkin osiin. Ei saakeli: siinä lompsassa oli seurueemme ainut Visa ja paikallinen valuutta, ja ylipäätään käteinen. Ja tietenkin myös työnantajan AmEx, Kelan kultainen bonuskortti jne. On siis sunnuntai eikä maksuvalmiutta, ja matkaa Suomeen jonkin verran, löpöä pikku haiku tankissa. Äkkiä takaisin ainoaan paikkaan, missä oli noustu autosta (aivan hiljainen syrjätie). Tamppaamista maastossa ees taas, mutta ei lompsaa. Joku mopopoika oli siis sen jo noukkinut kyytiin. Mitä tehdä?

Takaisin siihen huoltiksen pihaan ja sisälle. Mutta eipä siitä kiekuvaäänisestä, murkkuikäisestä apupojasta paljon apua irronnut. Sen verran kuitenkin, että saatiin tietää poliisikin kylässä olevan, mutta tavoitettavissa vasta joskus alkuviikosta. Löydettiin kuitenkin nettiyhteys, josta saatiin yhteystiedot korttien kuolettamiseksi. Visa sujui hyvin, mutta AmEx:n palveleva numero yhdistyi johonkin Dubaihin, ja siinä sitten pätkivän yhteyden kanssa vastailin identifiointikysymyksiin. Onnistuihan sekin.

Mitäs sitten? No lyhyintä reittiä Suomeen, dieselin hajulla. Onneksi etelään päinhän on yhtä alamäkeä. Siis pisaralla pisimmälle. Ja päästiin kuin päästiinkin Karigasnimeen, jossa saatiin tankattua. Ja vedettyä kunnon rasvapommipizzat murheeseen. Jotenkin siinä mielen valtasi fatalismi, ja jatkettaisiin lomailua vaimon börsalla (siis lompsaa käytettäisiin maksamiseen, ei tienaamiseen). Maanantaina sitten yhteys poliisiin. Ja maanantaiaamuna soittelemaan Norjaan, mutta sehän se olikin lasten leikkiä. Varmaan toista miljardia puhelua (puh.nrot vääriä,eivät vstanneet) tai yleensä katkesivat yhdistettäessä), kunnes jostain FinnMarkin keskuspoliisista löytyi elävä ihminen. Ja pakko myöntää: ei ollut enää kaikki Pohjois-Norjan murteen vivahteet hallussa. Sain kuitenkin jätettyä jotenkin lompsan katoamisilmoituksen johonkin. Eipä ollut Suomen poliisistakaan juuri apua. Sama juttu: numerot muuttuneet ja lopulta puhelu yhdistyi kait Tallinnaan siirreettyyn puhelinvastaajaan (?). Ajattelin, että kalotissa poliiseilla olisi jotain yhteistyötä, kun jahtaavat ahmojen salakaatajia jne.

Jatkoimme kuitenkin lomaamme ja haimme edelleen muutaman kätkönkin. Mikäs kun vaimo maksaa. Ja juuri kun olin menossa Ivalon poliisille asioimaan; känny soi. Porsangerin politi-täti soitti ja kertoi lompsan löytyneen sisältöineen päivineen. Voi tätä ilon ja onnen päivää. Eivät halunneet edes postituskuluja saati löytöpalkkiota. Kyllä on norjalaiset kunnon kansaa.

Ja lopulta lompakko oli kotikylän postissa, ennen kuin itse saavuimme kotiin. Että tällainen tapaus.

[Dragonfly Vet]

Itseäni ei ole purrut, mutta useita kavereita on. Kyyn purema kuulemma vastaa myrkyllisyydeltään ampiaisen pistoa, mutta se ei olekaan se vakava juttu, vaan se, mitä se kärmes on aiemmin syönyt! Käärmeen puremassa vaarallisinta on kuulemma ne pöpöt, joita sen suuvärkissä vilistää. Sen takia lääkäriin pitää aina mennä kyyn pureman jälkeen.

Tuo koskee ei-myrkyllisen käärmeen (esim. tarhakäärme) puremaa. Sen suussa olevat bakteerit voivat todellakin aiheuttaa ilkeän tulehduksen. Ironista kyllä, kyyn purema ei tulehdu lainkaan niin todennäköisesti, koska myrkky desinfioi haavan.

Kyllä se kyyn puremakin voi tulehtua pahasti, eikä se myrkkykään ihan vaaratonta ole. Se on munuaisille myrkyllistä. Juuri ennen lomille jäämistä hoidin yhtä koiraa, jonka munuaiset olivat vaurioituneet kyyn myrkyn vaikutuksesta. Vaikka ihminen on suurempi, voi etenkin nuorempi kyy pumpata riittävästi myrkkyä munuaisten vaurioittamiseksi.

Eli muistakaahan hakeutua heti lääkäriin kyyn pureman saatuanne.

[Itiq]

Eli muistakaahan hakeutua heti lääkäriin kyyn pureman saatuanne.

Ihan totta, kyyn purema voi olla voi olla vaarallinen jopa aikuiselle eikä välttämättä mikään pikkujuttu. Ks. esim: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=

[Huuko]

Eli muistakaahan hakeutua heti lääkäriin kyyn pureman saatuanne.

Ihan totta, kyyn purema voi olla voi olla vaarallinen jopa aikuiselle eikä välttämättä mikään pikkujuttu. Ks. esim: http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/e ... ku_p_auth=

Eilen (16min sitten) meinasin juuri kätköllä "On the Rocks" astua kyyn päälle. onneksi en astunut. Aiemmin verrattiin ampiaisen pistoon kyyn puremaa, itseäni on joskus lapsuudessa ampiainen pistänyt, joten en tiedä miten oma kehoni sellaiseen tänä päivänä reagoi. Tiedän useita ihmisiä joille ampiaisen pistokin on hengenvaarallinen. Tälläinen tieto on elintärkeä olla lähipiirillä ja kanssa liikkujilla, koska he sen avun soittavat paikalle ja tietävät kuinka vakavasta asiasta on kyse. Aina voi soittaa 112, jos vähäänkää epäilee että pitäisikö. Sieltä annetaan ajantasalla olevat ohjeet toimia tai jäädä odottamaan apua.

[Stone'5]

Viime lauantaina purkinpiilotusreissulla kävi pieni moka. Otin nimittäin Livellä kuvan hienosta maisemasta ja matkalla seuraavaan pisteeseen laitoin sen taskuun. Tai ainakin olin laittavinani. Perillä seuraavassa kohteessa käteni hapuili kohti oikeanpuoleista taskua kuin rutiininomaisesti tarkistaakseen, että kännykkä oli paikallaan. Tällä kertaa ei ollut.

Harmikseni toisesta mukana olleesta kännystä oli akku aivan finaalissa, joten soittoja hävinneeseen kapulaan etsinnän helpottamiseksi piti tehdä säästeliäästi. Haravoin ensin lähiympäristön sakenevassa lumisateessa. Onneksi muistin suurin piirtein, missä kohtaa polkua olin ollut laittavinani kännykän taskuun, ja sain rajattua putoamispaikan 200-400 metrin pätkälle polkua. Lumettomana aikana kapula olisi löytynyt helposti, mutta minun tuurillani maassa oli puoli metriä lunta ja lisää satoi koko ajan taivaalta.

Kun mitään ei löytynyt haravoituani polunpätkän, päätin tehdä piilotuskierroksen loppuun ja palata samaa kautta. Paluureissulla muisti palautui hieman ja muistin melko tarkasti paikan, jossa olin saanut Liven suljettua ja laitettua kännyn taskuun. Toisen mukana olleen kännykän viimeisillä virroilla sai soitettua vielä yhden puhelun - ja tällä kertaa se kannatti. Tuttu melodia alkoi kuulua värisevän lumikinoksen alta. Sinänsä harmi, elättelin jo toiveita uuden puhelimen ostamisesta . Jos Live olisi jäänyt päälle, olisi paikantaminen ollut hieman helpompaa.