Geocache.fi

Nimimerkin takana on koko perhe eli jäsenet S, A ja M. Loppuosa "sai" tulee sukunimestä, josta on poistettu pari kirjainta. Lyhyt nimimerkki on käytännöllinen ja sen merkityksestäkään ei googlettamalla löytynyt hämärää. Kätköily on ajateltu yhteiseksi ulkoiluharrastukseksi ja ihan on tähän saakka sellaisenaan toiminut, mitä nyt perheen kokoonpano on vähän vaihdellut kätköillä. Saa nähdä, miten sitten käy jos innostus ei käy samaa tahtia. Ja haluaako 7-v juniori kulkea meidän vanhempien seurassa pitkäänkin...

No mites sitä suomalainen, paitsi mielikuvituksttomasti.... Oma nick on siis yhdistelmä lasten etunimien enismmäisistä kirjaimista E ja E sekä sukunimen kaksi ekaa kirjainta HY, siis EEHY. Se on osoittautunut sopivan lyhyeksi loggaillessa. Mutta ei sitä enää muuttaakaan voi, olkoon siis noin

Terveisiä kaikille savånmaalta.

Oma nimimerkkini on lähtöjään oikeasta nimestäni sekä sarjakuvasankarista Daredevil. Nimestäni on kätevää käyttää joissakin yhteyksissä nimimerkkiä Ted, ja yhdistettynä Daredevil nimeen syntyy Terdevil. Koska on epäsovinnaista geokätköilyn yhteydessä käyttää nimeä paholainen (en siis tuhoa kätköjä), olen Terdevilistä johtanut nimimerkin Terdel. Geokätköilyn myötä nimimerkki Terdel on vakiintunut käyttööni lähes kaikkialle.

Silli tulee kalasta, koska tykkään kaloista vaikka en syö kalaa tai kalasta. Kostaja tuli vaan mieleen kun pelailin Warsowia tietokoneella ja kostin toiselle pelaajalle.

Mesostigmata on latinaa, tarkoittaa suomeksi petopunkkia. Joka taasen on alkujaan serkun antama lempinimi miulle, mutta selvisi sitten myöhemmin että kyllä se ihan oikea eläinkin on. Ympyräxboxilla pelatessa sitten piti kehitellä joku nimimerkki, ja mulle tuli ekana mieleen katsoa mikäs se petopunkin latinanimi olikaan. Käytän myös muita nimimerkkejä netissä, mutta tää on kyllä sinänsä kivoin.. Tänne sen rekkasin ihan vaan sen takia, että sopii ainaki jotenkin tähän harrastukseen ja on vielä suht helppo sanoakkin jos kohtaan muita harrastajia

Oon kyllä huomannu, että on kovin vaikiaa kirjottaa tätä selvästi lokikirjaan, tulee kirottua aina välillä kun piti keksiä niiiin pitkä nimi ja vielä koukerokirjaimia.

Tavallisen tylsähkö tarina: vuonna kivi ja keppi (epäilen ajaksi noin 2003?) piti keksi uusi sähköpostiosoite. Yhdellä kaverilla oli osoite muotoa "etunimen kaksi ensimmäistä kirjainta, toisen nimen kaksi ensimmäistä kirjainta, sukunimen kaksi ensimmäistä kirjainta", joten pöllin hyvän idean. Yahoossa tosin ei ollut vapaana enää pelkkää teritoa, joten siihen loppuun piti keksiä ylimääräistä härpäkettä joka sai tässä kohtaa olla muuan tappelupeli Tekkenin hahmon sukunimi. Se pelkkä terito tuli sitten kuitenkin käyttöön nimimerkiksi vähän joka puolella kuten ircissä ja pitkin foorumeita. Onneksi tosiaan käyttöön jäi tämä lyhempi versio, onhan tämä nyt aika helppo pistää nanologeihinkin.

Mun nimimerkki on mun lempinimi+syntymävuosi. Lempinimi koostuu etunimieni ensimmäisistä tavuista Tällä nimellä esiinnyn netissä lähestulkoon kaikilla foorumeilla joihin olen liittynyt.

Arvatkaa mikä oli mun lempirommi kun aloitin kätköilyn

Captain Morgan kirjoitti:Arvatkaa mikä oli mun lempirommi kun aloitin kätköilyn

Hmmm ... Oisko ollu Pecoul?

Meidän nimimerkkimme tuli ihan vain sukunimen käännöstä: iksak, tutut ainakin tunnistaa.

Omalla nimellä kätköillään.

Vanha irkkinikkini, joka on lähtöisin opiskelijakolleegan huudahduksesta: "Kisulainen perkele". Huudahdusta oli edeltänyt vastaiskuni oppilasyhdistyksen nörttiosaston seinillä olleisiin tyttökuviin. Kisulaisessa yhdistyy paljon käytetty Kisu-etunimiväännös ja sukunimen loppu.

Anekdootti:
Muutama vuosi sitten taisin tähän ketjuun vastailla, kaskas valikoitui nikiksi perusteina sen luontoaiheisuus ja foneettisen samankaltaisuus oman etunimen kanssa, plussaa tuli muistettavuudesta, nasevuudesta ja lyhyydestä. Tänään sitten isäni luona vieraillessa lueskelin vanhaa, jo lapsuudesta tuttua sukutaulua, johon on suvun tilan omistajat puolisoineen kirjattu 1500-luvulta lähtien. Yllätys oli melkoinen, kun taulusta löytyi esiäiti nimeltä Maria Kaskas, elänyt 1717-1795. Aikana, jolloin sukunimet -ja etenkin naisten- olivat vielä aika harvinaisia, jo tuo sukunimi sinänsä oli taulussa harvinaisuus (edes Maria Kaskaan miehellä Taavetti Kallenpojalla ei ollut sukunimeä). Olen esiäiti Kaskaan jälkeläinen kahdeksannessa suoraan alenevassa polvessa.
Vähän tais korvissa soida Twilight zone- tunnari. Kaskas-nimeä ei väestörekisteri tunne sukunimissä, ei nykyisissä eikä menneissä, kyse on kauan sitten kuolleesta nimestä.

Allekirjoittanut on kauan sitten toiminut toisessa harrastuksessaan nimimerkin mukaisissa tehtävissä. Tämä vakiintui irkkinikiksi josta on sitten muotoutunut ajansaatossa lähes toinen virallinen nimeni... Joka paikassa tällä, niin myös täällä. Varokaa halpoja kopioita!

Väännös omasta nimestä,siinähän se.

Tämähän onkin mielenkiintoinen ketju, näitä olen aina joskus pohtinut ja arvaillut että mitäköhän tuokin tarkoittaa... Mutta tätä ketjua en oo aiemmin bongannut.
Ihmisen anatomiaan perehtyneet saattaa nimimerkkini osata suomentaakin tai ovat ainakin sellaisesta ehkä joskus kuulleet. Olen yhdeltä ammatiltani hieroja ja sitä myöten mm. kehon lihaksisto on tentattu suomeksi ja latinaksi. Musculus piriformis on pieni lihas, joka sijaitsee pakarassa, suomenkielinen nimi on "päärynänmuotoinen lihas".
Merkittävä asia nimimerkin valinnassa ei ollut lihaksen sijainti vaan sen nimen pituus. Mietin monia lihaksia, mutta suurimmalla osalla on kaksiosainen nimi; quadratus lumborum, biceps femoris, tibialis anterior... Piriformis oli ensimmäinen mieleentullut lihas, jonka nimessä on vain yksi sana. Lienee myös helpompi ulkopuolisen muistaa kuin vaikka em. quadratus lumborum

Opiskeluaikainen kaverien keksimä väännös nimestäni.
Välillä kyllä harmittaa, kun valitsin noin pitkän nimimerkin, jonka raapustaminen varsinkin nanologeihin on hiukka tuskallista.

Kun aloitimme kätköilyn v.2004 olimme juuri joutuneet luopumaan pohjanpystykorvastamme nimeltä Esko. Joten koiruushan se nimimerkin takana on

Kesällä 2010 ennen kätköily-uramme alkua miehen täti puhui että ennen vanhaan on lapsia peloteltu että kellareissa (joihin mentiin lattialuukusta keittiöstä) on asunut pöykäreitä, elikkäs hulluja. No sitten meidän geo-ura alkoi niin Pöykäriä meistä tuli kun omalla tavallaan hullja tässä ollaan.. Etsiä nyt kesäkuumalla keskellä metsää nanoa ja samalla syöttä hyttysiä ja paarmoja taikka talvipakkasella vyötäisä myöten kahlata lumessa että saa purkin hyppysiin niin Pöykärin hommaahan tää on.

oma on tuulestatemmattu paitsi loppuosa, joka on varmasti helppo päätellä, kenen auton numerot kyseessä =)