Turinoita tonnin takaa

Yleistä keskustelua kätköilystä
Sunzilla
Viestit: 37
Liittynyt: Ke 05.09.2007 10:52
Paikkakunta: Espoo

Turinoita tonnin takaa

Viesti Kirjoittaja Sunzilla » To 23.10.2008 10:08

Tämän ketjun tarkoitus on olla vapaa alusta kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa kätköilystä vuosien, tai ylipäänsä purkkien varsilta. Loggasin vajaa viikko sitten tuhannennen kätköni, joka kirvoitti minut kirjoittamaan tämän. Tähän ketjuun voivat kirjoittaa kaikki ne, joilla löytöjä on kertynyt tuhat, tai vaikkapa useampi tuhat tai muutama sata tai vaikkapa jokunen kymmentä.

Aloitin kätköilyn parisen vuotta sitten työpaikkani hankittua Garminin Etrex Venturen. Muutaman kuukauden ja parinsadan kätkön jälkeen hain kaupasta itselleni samanlaisen, hyväksi todetun masiinan. Ensimmäinen löytöni oli mieleiseen teemaan liittyvä kätkö ”Blues”. Löydöstä on aikaa nyt 7 päivää vajaa kaksi vuotta.

Löytöjä kertyi alkuvaiheessa hyvää vauhtia plakkariin ja tarkoituksena olikin keräillä mahdollisimman paljon löytöjä päivässä. Löytöjen määrä nousi nopeahkosti muutamaan sataan lähinnä Espoon ja Kirkkonummen kätköjä etsiessä. Geocache.fi:n ja Ville Saaren ylläpitämät löytötilastosivut alkoivat kiinnostaa ja seurailin mielenkiinnolla kipuamistani taulukoissa ylöspäin. samoihin aikoihin aloin myös seuraamaan muiden kätköilijöiden löytömääriä. Alusta asti mieleen ovat painuneet ainakin seuraavat nimimerkit: tilastokärki Harjus, pikaisesti kätköillä vierailleet Kuukkelit, Outsa, AMaija, Viisikko ja Mikko&Sira jne…, ensimmäiset ystävälliset sanat ja vinkit antaneet Liimes ja Hikerbiker, pyöräilevä Mikkozzz ja tiukkasanainen ExTechOp. Myöhemmin tietoisuuteeni ilmestyivät myös kovat FTF-huntterit Ville Saari, Martsa ja VeskuR, joista jälkimmäinen taisi muuttaa nimimerkkiään ja kirjoitti samalla satoihin kätköihin loggauksen,: ”löydetty nimimerkillä R… Vesku.”, sekä Hämeenlinnan seudun jonsson ja MooseM. Samoihin aikoihin kanssani kätköilyn aloittivat nimerkit: Tinu1234, Teemu Laitinen, Haaskalintu ja HeViKanit, joista ensimmäisen kanssa kuljin tilastoissa tasatahtia ensimmäisen vuoden, kunnes loggausmäärät ylittivät omani. HeViKanien tilastoista jokainen lukija taitaa jo entuudestaan tietää ja tällä hetkellä löytöjä näyttää olevan huimat 2470. Muita erityisesti mieleen painuneita nimimerkkkejä ovat esim.: Heljonhanpip, Hhuikuri, 2JMT ja KHA, joka oli ensimmäinen tapaamani kätköilijä. Kokemus tämä tapaaminenkin: Moottoripyöräasuun pukeutunut partaniekka ilmestyy kuin tyhjästä keskeltä tiheintä metsää alueella, jonka tunnen varsin hyvin. No tästähän kätköilyssä kai onkin juuri kysymys.

Ajan kuluessa löytötilastot ovat menettäneet kiinnostavuuttaan ja itselleni kiinnostavimmiksi tilastoksi ovatkin muuttuneet löydetyt mysteerit ja multit. Tilastojen seuraaminen vaihtui puoliaktiiviseen geocache.fi:n seuraamiseen ja kirjoitteluun foorumille. Tällä hetkellä kätköreissuni suuntautuvat kauemmaksi kotikonnuilta ja ovat entistä suunnitellumpia . Erityisesti mieltäni lämmittävät hyvät mysteerit ja multit, oivallisesti tehdyt purkit ja historiallisesti jännät paikat. Suosikkikätköihini kuuluvat Kirkkonummen Porkkala Parenthesis -kätköt, joista suurimmasta osasta on vastannut Dencku. Suurkiitos siis tästä sarjasta Denckulle ja muille tekijöille :) .

Kätköilyn merkitys minulle on ennen kaikkea ympäristössä liikkuminen. Viihdyn sekä luonnossa, että rakennetussa ympäristössä, joten kätköily ohjaa minut lähes poikkeuksetta vieraiden alueiden mielenkiintoisimmille nähtävyyksille. Toinen merkittävä tekijä on ikään kuin vastakohtaa arkiselle elämälle tarjoava kätköilyn puoli. Mysteerien ratkominen transsissa, mudassa ryömiminen ja epäilyttävältä näyttäminen ihmisten keskellä antavat ikään kuin syyn tehdä myös sitä arkista työtä. MooseM tämän on joskus osuvasti todennut: ”Työnteko estää kätköilyä.”

Parin vuoden aikana kätköily on mielestäni muuttunut huomattavasti teknisemmäksi ja tietysti kätköilijämäärät ovat puhelimien GPS:ien myötä lisäntyneet. Purkkien määrään tällä on tietysti ollut merkitystä, mutta laatuun ei. Peruspurkkeja ja erikoisempia viritelmiä ilmestyy kutakuinkin samassa suhteessa kuin parisen vuotta sitten. Foorumeille kirjoittelu on lisääntynyt ja aiheet sivuavat varsin kiusallisesti välillä vain nimellisesti itse päätarkoitusta, eli purkkien hakua ja piilotusta. Toivottavasti tilanne ei mene siihen, minkä Ville Saari on todennut: ”Ei vain turha vaan haitallinen.”

Kiitos kaikille tämän sivuston ylläpitäjille, etunenässä tietysti Haksu10:lle. Kiitos myös kaikille kätköjen tekijöille ja piilottajille :) .

Kaksi vuotta ja tuhat purkkia takana eikä merkkiäkään mielenkiinnon laantumisesta ole havaittavissa.

Tattis :D .

Olisi mukava lukea esim. tekstissä mainittujen henkilöiden ja luonnollisesti kaikkien muidenkin mietteitä ja huomioita geokätköilystä. Kirjoitelkaa tähän ketjuun hyvällä mielellä ja pitäkää varmistin ehdottomasti päällä :) .

Avatar
mikko&sira
Viestit: 466
Liittynyt: La 06.01.2007 10:35
Paikkakunta: Espoo

Re: Turinoita tonnin takaa

Viesti Kirjoittaja mikko&sira » To 23.10.2008 18:33

Sunzillan toive toteutuu, mutta vaihtimen pidän sarjatulella 8) .
Ensinnäkin on todettava, että erinomaiselta purkilta on Sunzillan ura alkanut :mrgreen:.
Itse aloittelin harrastuksen 1.5.2005 kevyen kankkusen jyskyttäessä kalloluiden sisällä. Eka löytöni oli sen aikaisen kotini nurkilla ja sen etsin silloisen karvaisen ystäväni Siran kanssa. Nimimerkkini Sira ei siis ole/ollut vaimo eikä tyttöystävä vaan koira, joka viettää nyt aikaansa tuhkauurnassa tuossa hyllyn reunalla. Hauva on poissa, mutta muisto elää mm. nimimerkkini muodossa edelleen.
Omistin gepsin jo ennen kätköilyn aloittamista, sillä sellaisen olin hankkinut moottoripyörnni jo pari vuotta aiemmin. Ja koska satuin laitteen omistamaan. oli kynnys kokeilla jotain uutta riittävän matala.
Alussa etsintätahtini oli rauhallinen ja purkkeja etsin lähinnä koiraa ulkoiluttaessani. Itse asiasssa aluksi koko etsinnän taka-ajatus olikin juuri se, että löytäisin uusia reittejä ja paikkoja suht läheltä kotiani, sillä samojén teiden ja polkujen lampsiminen koiralenkeillä alkoi puuduttaa.
Hassu sattuma oli alussa se, että jo toisella etsimälläni purkilla törmasin muihin harrastajiin, nimittäin Seikkuun ja rvk:hon. Olin silloin hieman "pihalla" kun kuuntelin heidän keskustelua kätköistä. Puheessa vilisi outoja termejä ja lyhenteitä, jotka eivät silloin sanoneet minulle mitään. Nyt ehkä jo ymmärtäisin :?:
Vähitellen kätköjen haku alkoi kiinnostaa yhä enemmän ja matkani suuntautuivat kotinurkilta aina vaan kauemmas ja aina ei koirakaan päässyt mukaan. Loput siitä innostuksesta voi lukea statistiikastani.
Nyt kun löytöjä on jo vajaa 3300, ei kiinnostus näytä loppumisen merkkejä, päinvastoin. Jonkinlainen pakkomielle tästä on kaiketi kehittynyt.

Matkan varrella olen nähnyt ja kokenut kaikenlaista. En olisi ikipäivänä uskonut ryhtyväni sellaisiin suorituksiin, joihin olen kätköillessäni ryhtynyt mm. ryömiä sadevesiviemäriin, kiivetä puiston puihin, kuljeskella siltapalkkeja pitkin jne. Tuntuu siltä, että rajat tulevat vain fyysisellä puolella vastaan, ei psyykkisen. Kokemukset ovat kokemuksia ja jollain tavalla rikastuttavat elämää, mutta onhan kätköily tarjonnut myös paljon upeita paikkoja nähtäväksi. Esim. viime kesäinen prätkäretki Nordkappiin tarjosi jylhiä vuonoja, upeita tunturipuroja, ruosteisia laivanhylkyja sodan ajalta, yötöntö yötä Euroopan "katolla", pistäytymisen 212 metriä merenpinnan alapuolella 4200km viidessä vuorokaudessa ja 101 löydettyä kätköä. Huonomminkin voisi aikaansa viettää.
Samoin lomallani New Yorkissa ja Floridassa pääsin tutustumaan sellaisiin paikkoihin, joihin normituristi ei välttämättä pääse. Nykyään gepsi kuluu yhtä olennaisesti matkavarustukseen kuin hammasharja ja kätköjä etsin matkoillani aina kun siihen vain on mahdollisuus.

Kätköilyn myötä olen tutustunut isoon joukkoon minulle ennestään tuntemattomiin ihmisiin, joista useista on tullut parempiakin tuttuja. Onneksi, sillä joskus tämä woodeye tarvii apua :oops:
Joidenkin kanssa olemme tehneet yhteisiäkin kätköretkiä, joista ehkä mainitsemisen arvoisia ovat hikerbiker...in kanssa tehdyt MCGC-retket. Ennen annoin hänelle hiekka- ja metsäteillä tasoitusta raskaalla matkasportilla, mutta menneenä keväänä pyöräni vaihtui matkaenduroon (jollainen hb...lläkin on) joten tasoissa ollaan. Vaimoni "tietää" syyn siihen, miksi vannoutunut asfalttimotoristi vaihtoi pyöränsä paremmin soralle sopivaan. Minä en tiedä :o
Muita tapaamiani nimimerkkejä en ala luetella, sillä listasta tulisi pitkä ja sitten kuitenkin unohtaisin jonkun. Asianosaiset kyllä itse tietävät.

Lyhyesti kiteytettynä kätköily antaa mukavan tavan irtautua arjen rutiineista ja liikuttaa samalla myöskin. Ja jos ilma on surkea, riittää ratkaisemattomien mysteereiden pinossa vielä tekemistä.
Homma jatkukoon ja CPD-arvo kasvakoon sillä maailma on vähän niinkuin erinäköinen gepsi kädessä kulkiessa.

Haluan myös omasta puolestani kiittää teitä kaikkia tuttuja ja tuntemattomia siitä, että olette mahdollistaneet tämän harrastuksen. Ilman teidän piilottamia purkkeja löytömääräni olisi aika pieni. Kiitos myös teille ystävällisille kanssaetsijöille, joilta olen saanut pyytäessäni apua. Ja kiitos teille, jotka olen tavannut, mukavasta yhdessä olosta ja antoisista keskustelutuokioista.

Ja koko jengille lämpimät syysterveiset, purkeilla ja eventeissä nähdään!
Maailma on erilainen geokätköilijän silmin.

Avatar
Vikani
Viestit: 44
Liittynyt: Ti 13.02.2007 13:02

Re: Turinoita tonnin takaa

Viesti Kirjoittaja Vikani » To 23.10.2008 20:18

Kai sitä jotain voisi kirjoittaa kun meidät oli ihan kahdessa lauseessa mainittu. :)

Meidän kätköily alkoi joulukuussa 2006. Jossain lehdessä taisi silloin olla pieni artikkeli. Geocaching.com-sivuihin oli törmätty joskus aiemminkin, mutta jutun juoni ei silloin oikein valjennut kun etusivun kuvissa poseerasi tyyppejä pienten pehmolelujen kanssa metsässä. :D Nyt kuitenkin alkoi kiinnostamaan. Oltiin juuri valmistautumassa Pietarin matkaan eikä ehditty heti etsimään lähikätköjä, mikä monella varmaan on se ensimmäinen kosketus kätköjen etsintään.

Katsottiin olisiko Pietarissa kätköjä ja olihan siellä muutama gc.com:iin listattu kätkö. Aivan keskustassa näytti olevan yksi tavallinen kätkö, St.-Petersburg "Summer garden", jota päätimme etsiä matkan aikana. GPS:ää meillä ei ollut joten netistä tulostettiin mukaan kuva Googlen kartasta ja kätkökuvauksesta. Pietarissa mentiin Eremitaasin kiertelyn jälkeen tuonne kesäpuutarhaan, joka oli rauhallinen puisto Pyhän Kolminaisuuden Sillan vieressä Nevan rannalla. Googlen kartta ei tietenkään ollut kovin hyvä apuväline kätkön etsimiseen. Kätkökuvauksessa oli spoilerikuva, mutta sitä emme olleet tajunneet tulostaa mukaan. Pääsimme kartan kanssa kuitenkin riittävän lähelle ja kun kävimme järjestelmällisesti läpi sopivia paikkoja niin pian purkki löytyikin!

Pietarin reissun jälkeen se olikin sitten menoa. Kotiin päästyämme käytiin etsimässä joitain lähikätköjä ja ne löytyivätkin, mutta pelkän kartan varassa vähän vaivalloisesti. Joulupukki oli kuitenkin tehtäviensä tasalla ja jouluaattona paketista paljastui yllättäen GPS! :wink:

Meidän lähikätköistä moni oli SilverQuickin tekemiä ja näistä saatiin hyvä malli ja inspiraatio siihen että kätkö voi olla muutakin kuin pakastepurkki kiven alla ja että kätkön tekemiseen kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa. Erityisesti kätkö GCY3JG Kerava River Hopping II½ - Schizophrenic's arch jäi mieleen loistavana toteutuksena.

Näin jälkikäteen ajateltuna oli onnekas sattuma että keksittiin kätköily juuri ennen reissua. Päästiin näin suoraan kokemaan kätköilystä meidän mielestämme paras puoli, ulkomailla kätköily. Oli mahtavaa löytää ihan vieraasta kaupungista hieno paikka jota ei matkaoppaissa mainittu! Nyt kätköjä on löytynyt jo 24 maasta ja mahtavia paikkoja on riittänyt.

Harrastuksena kätköily sopii meille loistavasti. Harrastetaan matkailua ja siihen kätköt ovat tuoneet aivan uuden ulottuvuuden. Tykätään myös luonnossa ja vieraissa paikoissa liikkumisesta. Oltiin jo ennen kätköilyä käyty tekemässä kävelylenkkejä ympäri pääkaupunkiseutua kun ei aina jaksa liikkua tutuissa maisemissa ja oli kiva laajentaa paikallistuntemusta. Käytiinpä joskus tekemässä pitkä lenkki mm. siellä Sunzillan nykyään kätköttämillä Olarin ja Matinkylän tienoilla. Moneen paikkaan onkin sitten palattu kätköilyn merkeissä.

Pietarin matkaa edeltävänä kesänä oltiin tehty pitkä automatka Norjassa. Ajettiin Ruotsin läpi Osloon ja noustiin sieltä pohjoiseen aina Hammerfestiin asti. Takaisin tultiin Suomen läpi Ivalon kautta. Vähän harmitti ettei löydetty kätköilyä jo ennen tuota reissua. Meiltä oli jäänyt varmasti monta hienoa paikkaa huomaamatta. Kesällä 2007 sitten haettiinkin kätkö muutamista tutuista paikoista kun tehtiin toinen reissu Norjaan. Tällä kertaa kohteena oli Länsi-Norjan upeat vuonot. Kätkön kannustamana kiivettiin mm. Pohjois-Euroopan korkeimmalle vuorelle, Galdhøpiggenille. Se purkki jäi löytymättä lumimyrskyn takia (elokuussa!) , mutta kokemus oli mahtava ja vuoren huippu valloitettiin!

Myös kotimaanmatkailu on muuttunut kiinnostavammaksi. On nähty monta sellaista kaupunkia ja kylää, joihin ei välttämättä muuten ikinä olisi keksinyt lähteä. Esimerkkinä voi mainita vaikkapa Heinolan, jossa on nykyään kiitettävästi kätköjä. Ennen kätköilyä ei tiedetty sieltä oikeastaan muuta kuin Tähtihovin huoltoasema moottoritien varressa, mutta nyt kaupungissa on käyty kiertelemässä useammankin kerran.

Kätköily oli meille heti alusta asti yhteinen harrastus ja kätköillessä ollaan aina molemmat liikkeellä. Tilastot eivät ole meille mitenkään tärkeitä, mielenkiintoisempaa on katsoa että missäpäin muut ovat kätköilleet ja lukea kokemuksia kätköreissuilta.

Meidän tuhannes kätkö löytyi viime joulukuussa Lontoossa Imperial War Museumin edessä olevasta Tiibetiläisestä rauhanpuutarhasta. Kahdestuhannes taas löytyi nyt elokuussa kesälomareissulla Ljubljanan keskellä olevasta hienosta linnasta Sloveniassa.

Meilläkään ei ole näkynyt merkkejä mielenkiinnon laantumisesta, kyllä tämä niin pirun hauskaa hommaa on! :D

Avatar
wood
Viestit: 59
Liittynyt: Su 24.12.2006 7:06
Paikkakunta: Helsinki

Re: Turinoita tonnin takaa

Viesti Kirjoittaja wood » Pe 24.10.2008 16:53

Minäkin sain tonnin rikki tuossa viikko takaperin ja on kai hyvä koostaa mitä tähän mennessä on tapahtunut. Kaikki lähti liikkeelle kun joskus 2005 syksyllä hankin bluetooth-gps:n kännykän kaveriksi että sai navigaattorin pyörimään. Samoilla hetkillä kaveri vinkkasi että vilkaisepa tuota kätköilyä kun nyt gps:n omistat. Pelkästään sivustoa lukemalla olin onnesta soikeena :). Alku oli maltillista, sopivien softien etsimistä ja kätköilyn ja koordinaattien ymmärtämistä ja opettelua. Kätkö sieltä, kätkö täältä ja yhtäkkiä oltiin matkalla usemmalle purkille yhdellä reissulla. Muutaman kätkön jälkeen alkoi ymmärtää paremmin miten kaikki toimii ja mistä on kysymys. Ensimmäiset multit aiheutti kyllä hieman aivojen raapimista, mutta kyllä niistäkin sitten selvää sai. Jännittävä kokemus oli myös löytää ensimmäinen TB. Ei ollut aavistustakaan mistä on kysymys, mutta bugissa luki webbiosoite ja jotakin trackablesta, niin rohkeasti otin mukaan että saa netistä katsoa löytyykö lisäinfoa.

Monenlaisia softia tuli käytyä alkuvaiheessa läpi. En tiedä enkö osannut niitä käyttää, vai eivätkö ne edes sisältäneet tarvittavia toiminnallisuuksia kätköilyyn mutta välillä oli varsin tuskaisaa. Joitain purkkeja kuitenkin löytyi ja se jaksoi pitää intoa yllä. Taisi olla kriittisenä hetkenä sitten se kun sai mapviewgps/smartcomgps pyörimään ja karttoja alle. Kartat toivat toimintaan täysin uuden ulottuvuuden. Kaverit olivat alkuvaiheessa aika hämmentyneitä että mitä oikein teen, mutta silti olivat kiinnostuneita lähtemään mukaan. Osa ei vieläkään taida itse harrastaa, mutta lähtevät aina mukaan kun on mahdollista. Jotkut taas ovat saaneet myrkytyksen ja kätköilevät yhä enenevässä määrin.

Nuoruusvuosinani tykkäsin ajella autolla pienempiä teitä ja käydä katsomassa mitä jostain kolkista mahtaa löytyä. Kilometrejä kertyi ja karttakirja kädessä tuli oltua tämän tästä jossain lepopaikalla katselemassa mielenkiintoiselta tuntuvia paikkoja. Kun hetken olin kätköillyt, tajusin että paljon kätköjä on juuri saman tyylisissä paikoissa missä olin ennemminkin tavannut omatoimisesti pyöriä. Moneen paikkaan olen saanut sen jälkeen tehdä kätköjen perässä uuden vierailun. Kaatialan louhos, Raippaluodon perukat, Ilveskivi, joenvarsia, kallioita... Päräyttävää että turhanpäiväinen haahuilu on saanut pohjakseen järkevää tekemistä :). Ja kun muut on vielä avuliaasti tehnyt kätköjä ja ohjannut näkemään uusia paikkoja. Alkukotini on Lapualla ja opiskelemassa kävin Vaasassa. Aloittaessani kätköilyä ei kyseisellä alueella toiminta ollut vielä hirvittävän aktiivista, ja sainkin tyhjättyä pohjanmaan aika laajalti. Onneksi koitti valmistuminen siirtyminen Helsinkiin niin taas oli kätköjä tarjolla riittävästi.

Nykyään kätköily on oleellinen osa liikkumista. Aina matkatessa pitää tarkistaa kohdealueen kätköt, puhumattakaan reitistä. Jos reitti on jo tyhjätty, pohdin hyvin vakavasti pidemmän reitin valintaa. Puhumattakaan että välillä tulee tehtyä pidempiäkin reissuja vain ja ainostaan kätköilyyn keskittyen. Pisin taitaa kuitenkin vieläkin olla noin 24 tunnin kierros kun mukana oli s1ka ja juhaz. Nykymittapuulla kätkösaldo ei taida huimata päätä, mutta taisi yli 20 purkkia löytyä. Kilometrejä kertyi kai muutama sata. Muita hyviä kierroksia on ollut visiitit Hankoon, Turkuun ja Tampereelle. Myös erilaiset fillarireissut esim. Liimeksen ja JomppeS:n kanssa on ollut hauskoja. Fillarilla kätköily muutenkin on erittäin jees. Ulkomailla olen päässyt kätköilemään vain hieman. Yleensä on ollut jotain ihan muuta asiaa, ja siinä sivussa hieman kätköilyä. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä dedikoitu kätköilymatka johonkin, ettei jästikaverit ole mukana valittamassa tai aika kulu muussa tekemisessä (lähdetkö mukaan?).

Pakko kai mainita myös mieleenpainuneita kätköjä. Lost toki eräs mieleenpainuvimmista, niin siistiä, niin siistiä. Turusta löytyy Stone appendix joka on yksi suosikeistani myös. Hieman uhkarohkeasti kävin siellä yksin, mutta ei ainakaan tunnelmaa puuttunut. Pönttövuoren kätköt Jyväskylän kupeessa oli hienolla paikalla. Mill of Noormarkku ja Electric Harjavalta olivat myös vaikuttavia paikkoja. Stargher V:llä kävimme rvk:n kanssa köysikiipeilemässä, se oli hauska reissu. Myös teamhopon purkit on ollut positiivinen lisä kätköilyyn.

Kätköilyaktiivisuus on mennyt syystä tai toisesta hieman sahakuvioisesti, mutta jatkuvasti toiminta on mielessä ja tulee jatkumaan!

jonsson
Viestit: 146
Liittynyt: La 06.01.2007 11:32
Paikkakunta: Janakkala,Turenki

Re: Turinoita tonnin takaa

Viesti Kirjoittaja jonsson » Pe 07.11.2008 13:59

Meikäläinen ei aina ole niin sanavalmis, mutta voisi sitä jonkun sanan kirjoittaa..
Kätköilyhomman huomasin maakuntalehden (Hämeen Sanomat) artikkelin perusteella joskus 2004-2005? :?
Kävin sitten "jotenkin" löytämässä yhden kätkön, jota en edes mihinkään muistaakseni lokannut.
Sitten homma jäi hautumaan.
Maaliskuussa 2006 kätköily jostain syystä palasi taas tajuntaani :D.Hankin itselleni nimimerkin, ja laiskana Hämäläisenä etsin ensimmäisen kätkön ,"The first castle of Häme" taas uudestaa parin lapsen kanssa.Kovin olivat ipanat innoissaan moisesta aarteesta!Ja sain sen lokattua :)
Tästä innostuttani otin Garmin 12 gepsin käyttöön.
Ei se ihan mennyt niin kuin piti.Etsittiin riiviöiden kanssa kätköä Rest Stop of Linnatuuli..Ensin oltiin ravintolassa, ja sitten vähän väärällä puolella.Eli sitkeistä etsinnöistä huolimatta ei ainakaan purkkia löytynyt.
Kotosalla huomasin gepsin asetusten olevan ihan huuhaata.Ne kun korjasi, niin purkki löytyi helposti.
Tästä se purkkien löytäminen sitten helpottui :?
En ymmärtänyt alkuun mitään näistä geokolikoista...
Ensimmäinen mahdollinen havainto oli Alajärvi kätköllä.Innoissani vain lokkasin kätkön löydetyksi, enkä nähnyt muuta erikoista.Kotosalla sitten yksi "georiiviö" sanoi purkissa olleen joku outo kolikko.Murrr, sanoi jonsson :mrgreen:
Ensimmäisen kolikoni löysin kätköltä Raunon polku,kissakolikko.Sitä sitten ihmeteltiin ipanoitten kanssa pimeessä veskissä,silmät näet heijastaa!
Ensimmäinen tapaamani geokätköilijä oli MooseM.Lähetin hänelle viestiä, kun en löytänyt "Mierolan Silta" jemmaa.Kävi sitten ilmi, että purkki oli jästitty.MooseM sitten fiksasi jemman, ja tapasimme muutaman päivän päästä erään hänen jo arkistoidun jemman lähistöllä :D
MooseM tuli varmaan treffipaikkaan suoraan töistä flanellipaidanhihat käärittynä :wink:
Juteltiin siinä vähän "oudokseltaan" ja ostin MooseM:ltä jokusen kolikon.
Siitä tapaamisesta sitten alkoi jonkun näköinen kätköilijöiden yhteistyö.Esimerkkinä Lines of Communication,ja on niitä muitakin :)
jonsson

Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Yleistä”